Mikä opetustyössä kuormittaa?

Olin pitämässä alustusta OAJ:n alueellisilla yhteistoiminnan neuvottelypäivillä syksyllä 2011 otsikon aiheesta (alustuksen kalvot näet täältä). Palasin pohtimaan aihetta muutaman tuoreen asiakascasen aikana: olemme työstäneet yhden kunnan koulutoimen kanssa kolmivaiheisen tuen ja inkluusion tuottamaa tarvetta järjestää opetustyötä uudelleen ja parissa muussa kouluyhteisössä olemme tukemassa työyhteisön hyvinvointia ja turvaamassa yhteistyön edellytyksiä (käytämme mm. työnohjauksia ja VESO-päiviä).

 

Mikä kuormittaa ja miten kuormitukseen puututaan?

Opetustyöhön liittyvän kuormituksen aiheuttajat ovat kaiketi varsin hyvin tiedossa? Sen sijaan siitä, miten kuormituksen kanssa pitäisi tai kannattaisi toimia, tuntuu olevan vähemmän näkemyksiä – ainakaan sellaisia, jotka johtaisivat konkreettisiin toimenpiteisiin. Toiveet olennaisesta resurssien lisäämisestä eivät taida olla nykytilanteessa realistisia. Ratkaisut taitavat löytyä ennemminkin toisenlaisesta johtamisesta, nykyisten resurssien jakamisesta uudella tavalla ja koko opetusyhteisön valjastamisesta voimavaraksi, joka hyvin konkreettisesti tukee yksittäistä opettajaa

Luokkatilanteessa opettaja on useimmiten yksin, parhaimmillaankin ehkä avustajan kanssa. Yksin pärjäämisen kulttuuri muodostuu joskus esteeksi saada kaikki potentiaaliset opettajien yhteistoiminnan synergiahyödyt käyttöön. Vakiintuneiden toimintatapojen ja roolien muuttaminen on aina haasteellista, varsinkin jos johtaminen ei kehity samanaikaisesti. Me Avisiossa toimimme katalyyttinä, jonka avulla muutosprosessiin saadaan vauhtia ja yhteinen ymmärrys työn tekemisen tavoista ja tavoista täsmentyy. Tuemme myös johtoa uudistumisessa.

Parhaimmillaan tuloksena ei ehkä ole niinkään absoluuttinen kuormituksen vähentyminen, maailma ympärillämme kun jatkaa omalla tavallaan. Sen sijaan koettu kuormitus ja ennen kaikkea omat sekä käytössä olevat työyhteisön resurssit riittävät paremmin vastaamaan arjen haasteisiin. Kollegat ja johtaminen kantavat osan aikaa ja vapauttavat voimavaroja niihin hetkiin, joissa opettaja kohtaa oppilaat ja vanhemmat yksin.